19.11.2009

Työelämätarpeet muuttuvat yhä nopeammin
Korkeakouluopiskelijan opittava aiempaa enemmän työharjoittelussa

Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) selvityksen mukaan korkeakouluopiskelijoiden työharjoittelussa on lisättävä oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyötä. Siten työharjoittelussa opiskelijan ammatillinen kasvu voi vahvistua, ja työnantajat saavat osaavaa työvoimaa yhä nopeammin muuttuviin työtehtäviin. Selvitystyö tehtiin Opetusministeriön ja Euroopan sosiaalirahaston rahoittamana hankkeena.

Sandvik Mining and Construction Oy:n Jani Berkovits (vasemmalla) ja Tampereen ammattikorkeakoulun Samuli Kolari ovat tietoisia opiskelijoiden työharjoittelun tärkeydestä ammatillisessa pätevöitymisessä. Korkearesoluutiokuva (707 Kt) Kuva: Kalle Heiska

Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) selvityksen mukaan korkeakouluopiskelijoiden työharjoittelussa on lisättävä oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyötä. Siten työharjoittelussa opiskelijan ammatillinen kasvu voi vahvistua, ja työnantajat saavat osaavaa työvoimaa yhä nopeammin muuttuviin työtehtäviin. Selvitystyö tehtiin Opetusministeriön ja Euroopan sosiaalirahaston rahoittamana hankkeena.

Tulosten mukaan korkeakouluopiskelijan harjoittelun onnistuminen vaihtelee kovasti. Parhaat käytänteet ja tulokset työharjoittelusta on saatu aikaan pääasiassa koulutusohjelmissa, joissa on paljon opiskelijoita. Opiskelijan työharjoittelusta ja tämän raportoinnista elinkeinoelämän palveluksessa vastaa opiskelija - oppilaitoksen ja työpaikan ohjaamana.

Oppilaitokselta opiskelija haluaa saada hyvän ohjauksen työharjoitteluun, jotta hän voi syventää teoriassa oppimaansa käytäntöön työpaikalla. Opintojen edetessä opiskelija tarvitsee harjoittelussaan vaativampia työtehtäviä harjaantuakseen vastaamaan nopeasti muuttuviin elinkeinoelämän odotuksiin.

Valtakunnallisesti on määritetty koulutusalakohtaisia harjoittelusuosituksia, mutta näiden mukaista tasoa ei ole vielä kaikilta osin saavutettu. Selvitystulosten mukaan korkeakouluilta puuttuu selkeät rakenteet, joilla tuettaisiin opiskelijan työharjoittelun järjestymistä, hänen osaamistietojensa siirtymistä työpaikan harjoitteluvastaavalle ja työharjoittelupalautteen saamista. Useimmat korkeakoulut eivät ole pystyneet tarjoamaan yrityksille näiden haluamaa selkeää harjoittelupalvelua.

Myös yrityksissä harjoittelukäytänteet vaihtelevat paljon. Sellaisella yrityksellä, jonka edustaja käy esimerkiksi luennoimassa alan opiskelijoille, on hyvä mahdollisuus saada tavoitteellisia harjoittelijoita. Siten opintojen päätyttyäkin yritys saanee hyvin tarjolle osaavia ja innovatiivisia työntekijöitä.

Korkeakouluopiskelijoiden työharjoittelua selvitettiin länsisuomalaisissa yrityksissä. Aineistoa kerättiin harjoittelun työpaikkaohjaajilta ja korkeakoulun harjoittelunohjaajilta.

Tampereen ammattikorkeakoululla on vahva kokemus insinöörikoulutuksen kehittämishankkeista, ja kansainvälisestikin opiskelijoiden työharjoittelu tunnustetaan tärkeänä tienä työelämävalmiuksiin. Suomessa on kuitenkin osaksi kilpailijamaita heikommin pystytty omaksumaan hyvät rakenteet opiskelijoiden työharjoittelun järjestämiselle.

Lisätietoja: CASE – Korkeakoulutuksen harjoittelun työelämälähtöiset hyvät käytännöt ja kehittämishaasteet, 2009, 42 s., Tampereen ammattikorkeakoulu (painossa).